Aikamatkat Oravaisiin ja Stundarsiin

Vallitseva pandemiatilanne on vaikuttanut koulujen ja päiväkotien, ja sitä myötä myös kielikylpy-yhdistyksen toimintaan. Normaalisti yhdistys on avustanut mm. koulujen ja päiväkotien retkiä ja leirikouluja, mutta viimeisen vuoden aikana toiminta on painottunut materiaaliavustuksiin. Yhdistys avusti Keskuskoulua uusien DaCapo-kirjojen hankkimisessa. Kirjat ilahduttavat nyt oppialita musiikintunneilla, kuten kuvassa näkyy 🙂

Seuraavassa erään kielikylpyopettajan mietteitä: 

Oravaisten retkestä voit lukea Merenkurkun koulun blogista 
http://merenkurkun.blogspot.com/2019/05/en-tidsresa-till-1808.html

 Aikamatka Stundarsissa

Keväällä 2018 kielikylpy-yhdistys järjesti kaikille Vaasan kielikylpykolmosille retken iki-ihanaan kotiseutumuseoon, Stundarsiin. Jo aikaisin aamulla linja-autot hakivat meidät koulujemme portilta ja kuljetti meidät turvallisesti museoalueen portille. Siellä meitä oli vastassa entisajan vaatteisiin pukeutunut opas, joka valmisti meidät tulevalle aikamatkalle. Keskuskoulun ja Länsimetsän koulun oppilaat jaettiin sekaryhmiin, joissa saisimme yhdessä lähteä seikkailemaan entisajan maailmaan.

Puimme päällemme esiliinat ja liivit, suljimme silmämme ja laskimme yhdessä hitaasti kymmenestä nollaan. Avattuamme silmämme seisoimme täsmälleen samalla paikalla, mutta ajassa olimme siirtyneet yli sata vuotta taaksepäin.

Stundarsin kotiseutumuseon alueella on helppo päästä aitoon tunnelmaan. Vanhoissa rakennuksissa aistii selvästi aitoa vanhaa henkeä. Mitähän kaikkea hirsiseinien sisällä on aikojen kuluessa puuhattu? Kiersimme päivän kuluessa useassa rakennuksessa eläytyen erilaisiin askareisiin.

Autoimme äitiä aamuaskareissa, joku hämmensi puuroa, joku hoiti perheen pienimpiä. Sängyt pedattiin ja lattiat lakaistiin. Kaikenlaista tekemistä riitti meille kaikille. Tärkeää oli myös, että kynnenalukset olivat puhtaat ennen kuin istuimme ruokapöytään tai lähdimme kouluun.

Ehkä mieleenpainuvin kokemus oli vanhan ajan koulu, jossa kuri oli kova, mutta samaan aikaan opettaja osasi olla myös lempeä. Hänen ei tarvinnut korottaa ääntään kertaakaan, vaan tiesimme heti, että nyt pitää olla skarppina… Opettelimme kaunista kaunokirjoitusta. Paperin, kynän ja kumin sijasta käytimme pientä mustaa liitutaulua, liitua ja jäniksen käpälää. Muistimme hyvin viitata ja nousta seisomaan, kun vastasimme opettajan kysymyksiin. Kirjainten kirjoittamisessa oli hiukan haasteellista saada kaikki kaaret kohdalleen. Muuten olimme kaikki mallioppilaita!

Koulupäivän loputtua, jos ei aamulla oltu sitä jo tehty, oli aika katsoa, miten eläinten laita oli tallissa. Siellä huolehdimme siitä, että hevosilla, lehmillä, lampailla, sioilla ja kanoilla oli syötävää ja puhdas alusta. Onneksi nämä eläimet tällä kertaa oli puisia – muuten olisi kyllä ollut melkoinen urakka! Saimme välillä myös leikkiä erilaisia perinneleikkejä, kuten kymmenen tikkua, sokkoa, tai puujalkakävelyä…

Kylän kaupasta sai ostaa melkein ihan mitä vaan – tai no, mitä nyt siihen aikaan tarvitsi. Jauhoa, sokeria, suolaa, kangasta… Rahaa ei välttämättä aina tarvittu, vaan myyjä kirjoitti ostokset siniseen vihkoon ja maksu hoidettiin myöhemmin. Hän muistutti lapsia siitä, kuinka tärkeä hyvä laskutaito on. Saattoi olla, että kaupasta löytyisi töitä, mutta hyvää laskutaitoa se homma kyllä vaatisi!

Joskus tehtiin vaihtokauppoja, eli kun jonkun kotona oli kirnuttu paljon voita, saattoi osan siitä tuoda kauppaan myyntiin ja tilalle saattoi saada vaikka pari kynttilää ja tulitikut. Tällä kertaa kirnuamastamme voista jäi varmasti yli, ehkä osa päätyi kaupan hyllylle – kuka tietää? Olisimme ehkä toivoneet vähän lisää suolaa voihin, jonka levitimme ruisleivän päälle, muuten itse tehty voi oli ihan ok.

Lopulta oli kuitenkin aika lopettaa aikamatkamme ja palata takaisin tähän päivään. Söimme vielä eväät ja virkistävät jätskit ihanassa miljöössä, ennen kuin kiipesimme bussiin. Seuraavana päivänä koulussa muisteltiin edellistä päivää. Olimme muun muassa oppineet, kuinka paljon ennen vanhaan joutui tekemään töitä, koko perheen voimalla, jotta yleensä olisi ruokaa syötävänä, vaatetta päällepantavana ja lämmin tupa, jonka nurkassa uni varmasti päivän päätteeksi maistui makealta.

Kiitos Kielikylpy-yhdistykselle tästä ikimuistettavasta koulupäivästä!

Oppilaiden itse kirjoittama tarina samasta matkakohteesta

Stundars 

Klass 3C besökte Stundars en fredag i augusti. Vi åkte buss till Stundars tillsammans med 3B. I Stundars fanns många olika gamla stugor. Stundars personal välkomnade oss dit och hade jättegamla kläder på sig: en kjol, ett förkläde och en duk på huvudet.

Vi fick vara med i en skola från förr i tiden. Vi övade på att skriva skrivstil, man måste stiga upp för att svara, en vit krita var pennan och en hartass var suddgummit. Om man inte kunde uppföra sig i skolan, fick man en strut på huvudet och man måste stå i ett hörn. 

I en av stugorna fick man uppleva vardagen hemma. Man brukade äta mycket gröt och bröd. Före man fick sätta sig vid matbordet måste man tvätta sig bakom öronen och mamman i huset kollade att händerna var rena. Sängarna var ganska små och korta. Det sov alltid flera barn i en säng eftersom det inte fanns utrymme och på vintern var det varmare att sova tillsammans.

I Stundars fanns det en stuga där vi fick prova att tillverka smör. Efter att smöret var färdigt fick vi smaka på det.

I butikstugan fick vi lära oss att handla varor som förr i tiden. Vi fick köpa kaffebönor. Förr i tiden fanns inte euro utan mark. Man behövde inte alltid ha med pengar utan ibland skrev butiksbiträdet upp inköpen i ett litet häfte och sedan betalade man allting på en gång. I samband med butikstugan fanns också posten.

I sista stugan fick vi prova att laga eget rep och det fick vi ta med oss till skolan.

Till sist fick vi njuta av vädret och äta matsäcken på gården. På Stundars fanns också många djur, t.ex. en kanin och hönor. Sedan var det dags att åka med bussen tillbaka till skolan.